Lucy on poissa 💔

 

Lucy nukkui pois, tiistaina 18/6/2024 😭💔

Hän oli ikäisekseen (15+) erittäin hyvässä kunnossa, melkein loppuun asti.. Joitakin viikkoja sitten, hänen takaraajoissaan alkoi taas olla heikkoutta, mikä aiheutti satunnaista horjuntaa - sama vaiva oltiin kerran aiemmin hoidettu onnistuneesti lääkekuurilla ja levolla, mutta tällä kertaa aavistelin, ettei se ehkä onnistuisi enää.. Tavallaan tiesin, että tämä olisi viimeinen kesä.. 

Haimme vielä sen lääkekuurin, mutta Lucyn vatsassa tuntui iso "massa", jota ei lähdetty tarkemmin tutkimaan, koska mahd. leikkaukset ja muut rankat hoidot olisivat joka tapauksessa olleet liikaa hänen ikäiselleen koiralle.. Päätimme siis aloittaa hitaat jäähyväiset kotona, ja vielä siinä vaiheessa toivoin, että saisimme tämän viimeisen kesän yhdessä..

Muutamassa päivässä kuitenkin tiesin, että Lucyn pitäisi päästä pois.. Ei hänellä ollut varsinaisesti kipuja (etenkään lääkityksellä), ja hän nautti yhä elämästä, mutta hän ei selvästikään pystynyt olemaan mukavasti kovin pitkiä aikoja kerrallaan, vaan saattoi esim. nukkua 2-3 tuntia yhdessä pedissä, jonka jälkeen halusi vaihtaa petiä ja asentoa, jne.. Aiemmin, hän oli nukkunut tyytyväisenä samassa pedissä ja asennossa useita tunteja putkeen..

Lucy ei enää viimeisen viikon aikana oikein innostunut aamupalasta, saati tutusta ruuasta, josta hän oli aiemmin tykännyt.. Ostin siis kanan nahattomia rintafileitä, joita kokkasin air fryerilla, paloittelin pieniksi suupaloiksi, ja sekotin veden kanssa, ja johan maistui! 🥲 

Viimeisen viikonlopun aikana, varasin netitse sen vaikeimman klinikka-ajan tiistaiksi, ja olin yhteydessä lemmikkikrematorioon.. 

Vietimme viimeiset päivät mahdollisimman tavallisesti, otin paljon kuvia, kirjoitin hänelle monen sivun kirjeen, jonka sisään laitoin omia hiuksiani - pala Mamaa.. Trimmasin Lucyn häntäpuuhkaa - pussitin hiukan fyysistä Lucya talteen, omaksi aarteekseni.. Otin valmiiksi yhden hänen suosikkivilteistään.. Ja viimeisenä aamuna, poimin pienen kukkakimpun hänen omasta rakkaasta puutarhastaan.. 

Menimme tutulle klinikalle, ja teimme vielä pienen kävelylenkin siinä.. Sitten saimme viettää hiukan aikaa yhdessä, toimenpidehuoneessa, kunnes oli aika päästää Lucy vapaaksi tästä maailmasta.. 

Pidin häntä sylissäni, silittelin, ja kuiskasin hänelle rakkauttani.. Ja sitten hän oli poissa.. 😭💔 

Pidin häntä vielä jonkin aikaa sylissä, kunnes käärin hänet pariin omaan vilttiin, ja kannoin hänet autoon.. Halusin viedä hänet itse krematoriolle - viimeinen ajelumme.. 

Trim on n. 20 minuutin ajomatkan päässä, ja lemmikkikrematorio on pienen teollisuusalueen päädyssä.. Heillä on siellä asiakkaille vain pieni huone, jossa valikoima uurnavaihtoehtoja, yms., sekä pöytä, ja erillinen taso, jolle tuhkattavaksi tuodun lemmikin voi laskea.. 

Sain olla Lucyn maallisen majan kanssa yksin, kun käärin hänet siihen erikseen valitsemaani vilttiin, ja laitoin tassujen väliin kirjeeni, hiukseni, ja sen kotipuutarhasta poimitun kukkakimpun.. (Sovimme henkilökunnan kanssa, että he voivat sen verran avata vilttiä, että saavat otettua tassunjäljen, jonka saisin muistoksi - sitten he käärivät viltin taas kiinni..) 

Sovimme, että hakisin Lucyn uurnan seuraavana päivänä, ja lähetin illalla emailitse valitsemani kuvan (yllä), jonka he printtaisivat valitsemani uurnalaatikon kanteen.. Kuva on otettu maanantaina 17/6, eli Lucyn viimeisen kokonaisen päivän aamuna.. 

Kun olin peruuttamassa pois parkkipaikalta, toinen auto saapui juuri, ja pysähtyi taakseni - olin kertonut Lucyn edellisen omistajan tyttärelle (entisen pomoni vaimo), että Lucy lähtisi nyt edellisen mamansa luokse, ja M tiesi aamun aikataulun, joten hän päätti tulla suremaan yhdessä 😭💔 Halasimme ja itkimme, ja päätimme ajaa Dunshaughliniin kahville. Se oli sikäli hyvä päätös, että jouduin matkalla varmistamaan että hän pysyisi takanani, kun hän ei tunne aluetta - keskityin siis siihen.. Kun olimme kahvilassa, valkoinen höyhen leijaili ikkunan ulkopuolella.. 🤍✨

Keskiviikkona hain Lucyn uurnan - se oli aseteltu kauniisti krematorion pöydälle, ja vasta kun olin nähnyt sen, sekä tassunjäljen, he pakkasivat kaiken kauniisti.. Oli kaunis aurinkoinen päivä, ja ajoin maisemareittiä (Dunsanyn kautta) kotiin.. 

En halua Lucyn uurnan keräävän pölyä, joten se on nyt isommassa muistolaatikossa, missä on muutakin Lucyn tavaraa.. 

Kotona on yhä kaikenlaista Lucyn tavaraa, joita en ole palannut pois.. Grooming-setti, joita en tarvitse kissojen kanssa, mutta ehkä joku tuttu koira tarvitsee joskus pientä trimmausta.. Hipaisen myös ohimennen Lucyn pinkkiä sadetakkia, jonka varmasti pakkaan joku päivä hänen muiden vaatteidensa kanssa talteen.. Ja jonkin verran koiranruokaa ja herkkuja, jotka saatan laittaa puutarhaan kettujen iloksi.. 

Kaikista elämäni menetyksistä, Lucyn kuolema on ollut ehdottomasti vaikein, koska hän oli monen vuoden ajan niin kokonaisvaltaisesti riippuvainen minusta, ja toi jokaiseen hetkeen niin paljon iloa ja rakkautta.. 

Vaikka minulla on yhä kolme sisäkissaa, sekä puutarhakissat, joita kaikkia rakastan ihan yhtä paljon, he ovat kuitenkin itsenäisempiä, enkä selosta heille koko ajan kaikkia puuhiani, kuten selostin Lucylle.. Kotona on nyt niin kovin hiljaista, ilman omaa selostustani, ja ilman Lucyn ihania ääniä - terhakkaa kipitystä, nuuhkimista, tuhinaa, kuorsausta, ja haukkumista aina kun hän halusi jotain, tai aina kun Mama poistui huoneesta.. Lucy ei kuitenkaan haukkunut, kun olin poissa kotoa - aina kun tarkistin lemmikkikamerasta tilanteen, koko porukka oli olohuoneessa unten mailla 💕 

Itken edelleen vuolaasti, monta kertaa päivässä, kun on vaan niin sanoinkuvaamattoman iso ikävä, enkä voi käsittää, että en enää koskaan saa yhtään hetkeä Lucyn kanssa.. Samalla haluan myös muistaa niin paljon kuin mahdollista, ja kirjoittaa yksityiskohtia muistiin, että muistaisin ne tarkasti vielä vanhuksenakin, jos saan itse elää niin kauan - ajattelin nyt aluksi tähdätä vaikka 100-vuotiaaksi.. 

On kuitenkin hyvä olo Lucyn puolesta, joka on nyt ikuisesti vapaa kaikista kivuista ja epämukavuuksista, ja jälleen yhdessä edellisen mamansa kanssa, parhaan kissakaverinsa, Dippy'n kanssa, jne.. Sitten joskus, olemme kaikki taas yhdessä ✨