Cuddles ... 6/9/2009 - 4/4/2019

Cuddlesilla meni monta viikkoa toipua isosta hammasleikkauksesta, hän menetti puolet painostaan, saimme FIV-diagnoosin, yms., mutta hän oli silti toipumassa hitaasti, eiliseen asti..

Eilen tiesin, että oli aika päästää hänet vapaaksi kivuista..

Hänet nukutettiin klo 15:30 Dunshaughlinin eläinlääkäriklinikalla - pidin sylissä loppuun asti..

Sitten menimme ystäväni luokse, missä Cuddles haudattiin kauniiseen paikkaan luonnon helmassa..

Hitaan toipumisensa aikana, Cuddles asusteli (suuressa) suihkukopissa, missä hänellä oli mukava peti, vessa-astia, valikoima ruokia, vettä, ja öisin kuumavesipullot..

Päiväsaikaan hän oli usein olohuoneessa kanssamme, katsellen patiolintuja ja -kissoja, ja viettäen perheaikaa, sekä syliaikaa Maman kanssa, ettei tylsistyisi kylppärissä, tai kokisi olevansa ulkopuolinen..

Vielä eilen aamullakin, linnut kiinnostivat, hän teki "kakakaka" -metsästysääniä, ja kiukutteli Caralle, jos Cara meni liian lähelle..

Mutta hän oli aamulla lopettanut syömisen, vaikka oli syönyt 4-5 täyttä ateriaa päivässä, kun ikenet olivat vihdoin parantuneet leikkauksen jäljiltä, ja oli viimein alkanut hiukan lihoa, oltuaan alimmillaan vain 2,7 kilon painoinen..

Tiesin ettei Cuddles koskaan toipuisi "ennalleen" - oltiin vastikään tehty lisää testejä, ja tulokset olivat huonoja, oli vaikea anemia, yms.. Mutta olo koheni silti hitaasti, hän oli muutaman päivän Doxycycline-kuurilla, paino kohosi hitaasti, ruoka maistui, asiat kiinnostivat, ihohaavaumat olivat parantuneet hienosti Manuka-hunajalla.. Olin siis toiveikas, että kissa kuntoutuisi vielä sen verran, että voisi jonkin aikaa nauttia elämästä..

Mutta ei.

Kun hän lopetti syömisen, ja teki muutaman sellaisen äännähdyksen, joiden perusteella epäilin epämukavaa olotilaa, tiesin että aika oli koittanut..

Edellisiltana huomasin episodin, että takaraajat olivat hyvin horjuvaa mallia.. Asia korjaantui jonkin verran aamuun mennessä, mutta toinen takaraaja oli melko lötkö..

Buukkasin meille ajan klinikalta iltapäiväksi, ja aloin valmistautua.. Halusin pienestä rakkaastani muutamia viimeisiä kuvia..

Viimeinen "catfie"-kuvamme..

Kun menetin aiempia kissojani (ulkokissa Gingan, ja sitten omat kissani Thatsitin ja Oimouttaheren), asuin Bray'ssa, joten he ovat kaikki haudattuina edellisen kodin takapuutarhaan.

Nyt kun asun vuokralla, ei ollut mahdollisuutta haudata Cuddlesia, mutta ihana ystävä lupasi hautapaikan kauniista puutarhastaan ♥

Minulla on ns. kuolemarutiini, mikä ehkä kuulostaa joidenkin mielestä makaaberilta, mutta auttaa huomattavasti omaa toipumisprosessiani..

Kirjoitan heille rakkauskirjeen Mamalta, laitan oheen hiukan omia hiuksiani (ja tässä tapauksessa myös hiukan Caran karvoja), että voimme olla aina yhdessä.. Annan heille jonkun itselleni rakkaan pehmolelun, ja otan heiltä hiukan karvoja, että he ovat aina luonani.. Sitten kiedon heidät johonkin mukavaan - Cuddlesin kiedoin tyynyliinaan, joka saattoi olla itseäni vanhempi, kun muistan sen jo lapsuudestani..

Village Vets Dunshaughlin -klinikka on ollut fantastinen noin yleensä, ja olivat ihania myös Cuddlesin viimeisellä visiitillä.. Saimme hetken aikaa kahdestaan, ennen ja jälkeen.. Preppasin Cuddlesin hautajaisiaan varten, ennenkuin rigor mortis vaikeuttaisi asiaa.. Ja sitten lähdimme ajamaan ystäväni luokse - klinikalla varmistivat vielä, että olinhan ajokunnossa, ja olisivat tarjonneet vaikka teetä, jos olisin halunnut.. ♥

Ajaessa laitoin radion päälle, saadakseni jotain muuta ajattelemista, niin eikös sitten heti eka laulu ollut R.E.M.'in Everybody Hurts 😭😭😭

Olimme perillä hiukan ennen S:ia itseään (joka tuli suoraan duunista) - hänen kissansa kokoontuivat autoni ympärille..

Havaitsin viimeisen naarmuni Cuddlesilta.. ♥

Kummitäti S kaivoi Cuddlesille hautaa ♥ (kuva postattu luvallaan) ... Olisin toki itse kaivanut haudan, mutta en saanut!

Jos joskus olisi olemassa Nobelin kissapalkinto, niin S antaitsisi sellaisen.. ♥

S peitteli haudan kauniisti, ja otti nämä kuvat.. Komensi minut keittiöön juomaan kahvia.. ♥

S:in legendaarinen kissatalo on ihan tuossa haudan vierellä.. Hänen talonsa pihalla on siis erillinen rakennus ihan ulkokissoille - siellä on talvilämmitys, mukavia petipaikkoja, ruokaa.. Ja nyt hän on rakentanut autotallirakennukseenkin ihan ihmisasutustasoisen huoneen, jossa parhaillaan majailee viimeisillään raskaana oleva ulkokissa, jota S on yrittänyt ottaa kiinni jo pitkään, leikkauttaakseen kissan.. Viimein onnistui, mutta valitettavasti taas raskaana, eli ensin on saatava pennut, ja sitten aikanaan leikattavaksi..

S vei jopa kauniin lyhdyn haudalle, illemmalla, kun olin itse jo palannut kotiin Caran luokse.. ♥

S:illakin on Cara, joka on hyvin ujo ja säikky kissa, eikä anna kenenkään muun kuin S:in koskea itseensä, eikä aina S:inkaan..  Eilen kys. Cara kuitenkin yllätti, tulemalla luokseni, ja hieromalla hellästi otsaansa käteeni - sain jopa hiukan paijata Caraa! 😍 Uskomattoman ihana hetki ♥

Kotona odotti Cuddlesin suihkuasunto, sellaisena kuin olimme sen jättäneet.. Ruuat ja kaikki..

Ei ollut voimia siivota sitä juuri sillä hetkellä, joten jätin sen aamuksi..

Ennenkuin lähdimme Cuddlesin kanssa, kannoin Cuddlesin Caran silloiselle nokostelupaikalle, hyvästejä varten - se oli itselleni todella vaikea hetki..

Kun sitten palasin monta tuntia myöhemmin kotiin, ilman Cuddlesia, Cara oli ymmällään..

Tänään, Cara-raukka on etsinyt Cuddlesia.. 😢💔

Kun Cuddles vielä oli kanssamme, ja sairasteli, niin Cara kävi usein tarkistamassa tilannetta.. Nyt hän on kierrellyt joka puolella, yläkerrassakin, Cuddlesia etsien..

Siivosin suihkuasunnon ja itkin vuolaasti..

Kantokopan pehmusteena olleessa huivissa oli vielä Cuddlesin karvoja.. En voinut heittää niitä pois, joten laitoin ne samaan pussiin, mihin olin jo laittanut talteen Cuddlesin karvoja..

Tähän loppuun vielä joitakin ensimmäisiä Cuddlesista ottamiani kuvia - ylävasemmalla se ihan ensimmäinen..

Muutin nykykotiin huhtikuussa 2014, enkä ajatellut ottaa lemmikkejä.. Kesäkuussa kuitenkin löysin Caran yliajettuna, ja kun kukaan ei ilmoittautunut omistajaksi, adoptoin itse Caran..

Joitakin kuukausia myöhemmin, näin Cuddlesin kuvan Facebookissa - silloinen perheensä oli muuttamassa ulkomaille, ja etsi Cuddlesille uutta kotia..

Päätin adoptoida hänet.. Oli tarkoitus hakea hänet edelliseltä perheeltä, mutta kun olimme yhteyksissä välikäden kautta, asiassa oli hiukan epäselvyyttä, ja Cuddles päätyi muutamaksi päiväksi DSPCA:n hoiviin.. Hain hänet sieltä, ja selvisi että olimme oikeastaan Cuddlesin kolmas perhe, kun ihan ekakin perhe oli muuttanut ulkomaille - se eka perhe kuitenkin seurasi Cuddlesia edelleen Facebookitse, ja heiltä sain tietää Cuddlesin oikean syntymäpäivän, sekä joitakin "vauvakuvia" ♥ (En jaa niitä kuvia, kun eivät ole omiani, ja kuvissa on silloisen perheen ihmisiä..)

Hän oli niin hyvä ja reipas heti alusta asti.. Oli varmasti pelottavaa autossa, ihan vieraan ihmisen kanssa, matkalla tuntemattomaan paikkaan.. Mutta kun päästin hänet kotona kantokopasta, hän kierteli heti tutkimassa paikat, ja he tulivat Caran kanssa hyvin toimeen, vaikkei heistä koskaan varsinaisia sydänystäviä tullutkaan..

Kesti reilun vuoden ajan saada Cuddlesin luottamus, eikä hän ikinä ollut ns. sylikissa, mutta kun hän lopulta luotti olevansa pysyvässä kodissaan, hän tuli usein syliin pitkille nokosille ♥

Hän ei pitänyt käsittelystä, mutta rakasti puskea otsaa vasten, tai vain olla pitkään otsat vastakkain.. ♥ Sain myös toisinaan kutitella leuan alta, mutta pian hän teki selväksi, että nyt riitti siltä kertaa..

Jossain vaiheessa, Cuddles oli hiukan ylipainoinenkin, painaen 6kg.. Saimme painoa alas 5 - 5,5 kiloon, mikä oli hänen ihannepainonsa.. Ja elämän viimeisinä viikkoina paino siis laski 2,7 kiloon...... Se tosin ehti ihan viime päivinä nousta melkein 3 kiloon..

Hän rakasti ottaa nokosia, ja katsella lintuja.. Cara yritti usein leikkiä Cuddlesin kanssa, mutta useimmiten Cuddlesia ei kiinnostanut, ja Cara sai taas yhden naarmun nenäänsä.. Se ei kuitenkaan saanut Caraa lopettamaan leikkiyrityksiä.. ♥ Ja joskus he jahtasivat vuoronperään toisiaan ylös ja alas portaita, kuulostaen elefanttilaumalta.. ♥

Toivoin niin kovasti, että olisimme saaneet vielä useita yhteisiä vuosia Cuddlesin kanssa, mutta niin ei sitten käynyt.. En halunnut hänen kärsivän, joten piti päästää hänet vapaaksi kivuistaan - nyt hän saa levätä rauhassa kauniissa paikassa, luonnon helmassa ♥

Kiitos kauniista muistoista, rakas Cuddles ♥