maanantai 30. lokakuuta 2017

Juttuni Johannekselainen-pitäjälehdessä - Menneisyyden palapeli


Jokunen aika sitten, sain emailia sukuasioihin liittyen - isäni äidin äiti oli kotoisin Johanneksesta, ja emailissa tiedusteltiin, josko haluaisin kirjoittaa aiheesta jotain Johannekselainen-lehteen.

En ollut moisesta pitäjälehdestä aiemmin kuullutkaan, mutta sain malliksi muutamia vanhempia numeroita, ja olivat oikein mielenkiintoisia!

Naputtelin sitten jutun, joka julkaistiin viimeksi ilmestyneessä numerossa - sain luvan julkaista sen myös kuvakaappauksena blogissani. Yllä oleva kuva näkynee klikkaamalla isompana, mutta jos se ei sitä kautta aukea lukemiskelpoiseen kokoon, tästä klikkaamalla voi avata kys. kuvatiedoston erikseen. (Huom: laitteesta riippuen, sekin saattaa näkyä ensin kutistettuna - jos teksti ei ole helposti luettavissa, klikkaa kuvaa, niin se aukeaa täyteen kokoonsa.)

Laitan nyt kuitenkin jutun ihan tekstimuodossa tähän alle, mutta se on hiukan varhaisempi versio, eli tuohon lopulliseen juttuun on hiukan muokattu joitakin kohtia..



Menneisyyden palapeli

Stella Stenroos on kotoisin Helsingistä, ja asuu nykyisin Irlannissa.
Isänpuoleisen isoäidin äiti, Eva Kristina Lenkkeri, oli kotoisin Johanneksesta.

Isänpuoleiset isovanhempani asuivat Imatralla, missä vietin paljon aikaa lapsena. Muistan usein plaranneeni Eva-mummon kanssa vanhoja valokuva-albumeja, missä varhaisimmat kuvat olivat hänen nuoruudestaan, arviolta 20-luvun loppupuoliskolta. Nyt vanhempana olen tajunnut, että kuvia oli oikeastaan yllättävän paljon, siihen nähden, ettei valokuvaus ollut silloin niin jokapäiväinen asia kuin joitakin vuosikymmeniä myöhemmin.

Kuvissa oli enimmäkseen lähisukulaisia, ja hiukan myöhemmissä kuvissa sitten tuttaviakin, sekä satunnaisia palasia sen ajan arkea, asuinrakennuksia, pihoja ja puutarhoja - joitakin lemmikkieläimiäkin.

Aina kuvia plaratessamme, mummo kertoi ketä kuvissa oli, sekä kaikenlaisia kys. ihmisiin liittyviä muistoja ja havaintoja. Kyllä nykyisin harmittaa, ettei silloin lapsena tullut tallennettua asioita tarkemmin muistiin! Albumeissa nimittäin ei ole mitään kuvatekstejä tai muita merkintöjä, eli mummo vei muistot mennessään, kun kuoli 90-luvun alussa. Vain albumit kuvineen ovat jäljellä.

Albumit olivat Jaakko-isälläni, joka kuoli Imatralla vuonna 2008. Kun muutamaa vuotta myöhemmin kävin tyhjentämässä hänen asuntonsa myyntiä varten, toin vanhat albumit mukanani Irlantiin. Otin niistä joitakin kuvia, ja päädyin vuonna 2013 googlettamaan, josko mummon vanhemmista ja muista sukulaisista löytyisi jo tietoja netitse - olin joskus aiemmin kokeillut, mutta vielä silloin ei löytynyt tietoja, muistaakseni jonkun tietosuojaan liittyvän, sadan vuoden aikarajan takia.

Tuolla toisella yrityksellä onnisti, ja löysinkin paljon enemmän tietoja kuin olin osannut edes toivoa! Oli hyvin koukuttavaa seurata omaa sukuhistoriaa taaksepäin - varsinkin kun se oli nyt niin helppoa, kiitos netitse löytyvän, ilmaisen tietokannan. Voin kuvitella miten iso työ on ollut kirjata niitä merkintöjä tietokantaan alkuperäisistä kirkonkirjoista, vaihtelevin kielin, kirjoitusasuin ja käsialoin..

Naputtelin löytyneitä tietoja silloiseen blogiini (joka on sittemmin muuttanut toiseen osoitteeseen), löytääkseni ne myöhemmin itse helpommin. Ei tullut silloin edes mieleen, että sitä kautta saattaisi löytyä kaukaisempia sukulaisiakin, mutta se on ollut ihan mukava yllätys, varsinkin kun oma ns. ydinsukuni on pieni. Olen kahden ainoan lapsen ainoa lapsi, eli ei sisaruksia, serkkuja, tätejä, setiä, tai enoja, ja kaikki isovanhemmatkin ovat jo kuolleet, sekä biologinen isäni.

Aloin netitse löytyneiden tietojen perusteella katsella niitä vanhoja valokuviakin uusin silmin, ja ilokseni pystyin päättelemään joidenkin kuvissa olleiden ihmisten henkilöllisyyden. Päätelmiä on sittemmin vahvistanut kaukaisempi sukulainen, joka on tunnistanut myös itselleen läheisempiä sukulaisia samoista kuvista. Ihana menneisyyden palapeli!

Yksi kiehtovimmista esivanhemmistani on Helena Uski (joka myöhemmin lienee vaihtanut sukunimensä Lenkkeriksi, avioliiton myötä). Hän oli isäni äidin äidin äiti, josta on vanhassa albumissa ainakin kaksi valokuvaa. Olin nähnyt kuvat moneen kertaan aiemmin, mutta ne ovat 
pieniä, joten en ollut huomannut niin monia yksityiskohtia, ennenkuin otin itse niistä kuvia ja tarkastelin niitä huomattavasti suuremmassa koossa tietokoneen ruudulla. Ja siinä vaiheessa huomasin, että isoäitini isoäiti näytti kovin tutulta - jos en meikkaa, ja siristelen auringossa silmiäni, olen aivan saman näköinen! Sama otsa, sama hiusraja, sama kevyt pään kallistus sivulle, samat kulmat ja silmät.. Hänellä oli hiukan isompi nenä ja leuka, ja ehkä (kuvassa) vanhemman iän takia ohuemmat huulet, mutta muuten olemme kyllä selvästi samaa sukua.

Innostuin sitten tutkimaan myös muita kuvia, ja havaitsin, että ainakin nuo kulmat ovat periytyneet meille jokaiselle - keräsin itselleni kuvakoosteen, jossa on viisi sukupolvea samoin kulmin. Vain omasta mummostani en onnistunut tuohon koosteeseen löytämään parasta 
mahdollista siristelykuvaa, mutta tiedän sellaisia olevan olemassa.. Ne kuva-albumit ovat tällä hetkellä muuttolaatikossa, edellisen kotini ullakolla, mutta ehtinen taas joskus tutkia niitä tarkemmin.


Katson isoisoisoäitini kuvaa, missä hän istuu kivellä, pellon laidalla. Pitkä hame, pitkä valkoinen esiliina, jonka helmaan on kauniisti kirjailtu kukkasia.. Valkoinen tai hyvin vaalea pellavapaita, päässä valkoinen huivi, joka saattaa sekin olla pellavaa, tukevan solmun perusteella.. Harteilla joku tummempi, virkatulta vaikuttava, puolipitkä viitta.. Kengät ovat jääneet nurmikon ja hameenhelman taakse piiloon.. Aurinko paistaa, saaden hänet siristämään silmiä.. Muuten hänen ilmeensä ja olemuksensa on hyvin rauhallinen, kädet lepäävät polvilla päällekkäin..

Mietin millaisessa tilanteessa kuva on otettu. Muistelen albumissa olleen muita kuvia, joiden perusteella paikalla oli nuorempia sukulaisia (keskenään sisaruksia ja serkuksia). Kuvia on siis mahdollisesti otettu muistoksi, kun sukua on ollut paikalla hiukan enemmän. Voin vain arvailla, oliko mahdollisesti jonkun pyöreämpi syntymäpäivä, tai oliko sukua kokoontunut tapaamaan toisiaan ihan muuten vain - kuvissa oli ainakin yksi pieni lapsi, joka saattaa myös olla yksi mahdollinen vierailun aihe. Kuvien nuoret aikuiset kuitenkin vaikuttavat olemuksen ja pukeutumisen perusteella kaupunkilaistuneilta, eli ehkä olivat "mummon luona" vierailulla. Pääsisipä kurkistamaan aikamatkailun avulla!

Olemme jokseenkin saman näköisiä esiäidin kanssa, mutta muuten elämämme on ollut hyvin erilaista. Helena Uski (kastemerkinnän perusteella Lena, mutta sittemmin aina Helena) syntyi syksyllä 1839 Rokkalassa, meni keväällä 1858 naimisiin, ja sai vuosina 1860 - 1876 kuusi lasta (kaksi poikaa ja neljä tytärtä), joista toiseksi nuorin, Eva Kristina, oli mummoni äiti. Helena kuoli keväällä 1931, 91-vuotiaana.

Itse synnyin syksyllä 1971 Helsingissä, enkä ole ainakaan toistaiseksi päätynyt edes naimisiin - olen kyllä ollut kolme kertaa kihloissa (kaksi ensimmäistä kertaa saman ihmisen kanssa), mutta olen sitten aina poistunut tilanteesta, eli taidan olla hiukan sitoutumiskammoinen. Myös jälkikasvu on jäänyt melkein-kategoriaan, mutta onneksi kissat on keksitty!

Helena vaikuttaa viettäneen koko ikänsä hyvin pienellä alueella, enkä minäkään ole matkaillut Euroopan rajojen ulkopuolelle, mutta muutin alkuvuodesta 1997 pysyvästi Irlantiin, asuen ensin reilut pari vuotta Galwayssa, sitten 15 vuotta Brayssa, ja nykyisin Drumreessa. Irlanti on minulle koti - Suomi ei ollut, vaikka sukujuureni ovatkin siellä.

Stella Stenroos
Blogi: [osoite jätetty pois tästä, kun olet jo täällä!]

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Rokotepohdintaa - tuhkarokkoa Dublinissa


Dublinissa on nyt ollut muutamia tuhkarokkotapauksia, ja se on levinnyt jo Meathin puolellekin (artikkeli aiheesta, englanniksi).

Tämä pisti miettimään, olenko mahd. saanut rokotteen sitä vastaan, vaiko en.. 😑

En muista missä antiikkinen rokoitekorttini on - viimeksi taisin tutkailla sitä joskus 15-20 vuotta sitten, eli on se olemassa, mutta kun tavaroitani on laatikoissa, ja osa kotona, osa Bray'ssa..

Me Naiset -jutussa sanotaan;

Lapsena saadut rokotteet merkitään neuvolakorttiin. Mikäli tuo vihkonen on vuosien saatossa kadonnut, voit päätellä saamasi rokotteet syntymävuotesi perusteella, esimerkiksi:
50-luvulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut neuvolarokotuksen jäykkäkouristusta, kurkkumätää ja poliota vastaan.
80-luvulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut MPR-kolmoisrokotteen tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan.
90-luvun lopulla tai sen jälkeen syntynyt on saanut Hib-rokotteen hemofilusbakteeria (mm. aivokalvontulehdus) vastaan.

Jutussa oli myös linkki Suomen rokotusohjelman historiataulukkoon, jossa tuhkarokosta sanotaan;

Rokote:
- Aloittamisvuosi - Kohderyhmä
Tuhkarokko:
- 1975 - neuvoloissa 1-vuotiaille vuoteen 1982 saakka
MPR:
- 1982 - neuvoloissa, vihurirokkoseronegatiivisille vastasynnyttäneille naisille synnytyslaitoksella vuoteen 1993 saakka
- 1986 - armeijassa kaikille vuoteen 2000 saakka ja vuodesta 2012 alkaen niille, joilta suoja puuttuu
- 1987 - sairaanhoito-oppilaitoksissa, jos immuniteetti MPR-taudeille puuttuu
- 1988 - 11-13-vuotiaat koulussa, jos toinen MPR-annos puuttuu

Sitten oli tämän vuoden huhtikuussa julkaistu YLE-artikkeli aiheesta, josta lainaan;

Sikotauti, vihurirokko ja tuhkarokko on saatu kitkettyä Suomesta käytännössä kokonaan. Syynä on jo vuonna 1982 alkanut rokotusohjelma, jolloin lähes kaikki lapset ja nuoret rokotettiin MPR-rokotteella. Kyseinen rokote antaa suojan näitä kaikkia tauteja vastaan.
Kuitenkin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa syntyneet eivät todennäköisesti rokotetta ole saaneet.

Riskiryhmää siis, ainakin syntymävuoden perusteella..

... Tuhkarokkoa vastaan alkoi rokotukset vuonna 1975.
Nämä kaikki erilliset rokotukset kuitenkin loppuivat 1980-luvulla, kun yhdistelmärokote MPR tuli markkinoille.

Kiva;

– Tuhkarokko on niin tarttuva tauti, että jos se pyörähtää kylillä, niin se poimii kaikki, jotka eivät tuhkarokkoa ole sairastaneet, kertoo THL:n asiantuntijalääkäri Ulpu Elonsalo.

Muistelen hämärästi olleeni ehkä seiska- tai kasiluokalla, kun osa sen vuoden oppilaista sai jonkun kaksiosaisen rokotteen kouluterveydenhoidon kautta. Siitä rokotteesta jäi pieni arpi, ja muistelen, että me jotka emme saaneet kys. rokotetta, ihmettelimme josko olimme mahd. saaneet sen jo aiemmin, ja etsimme itsestämme samankaltaista rokotusarpea, mutten muista oliko sellaista kenelläkään. Minulla ainakaan ei ollut. (Että kiitos vaan tehokkaasta tiedottamisesta, silloinen kouluterveydenhoito - not..)

Sikotaudin sairastin lapsena, mutta jotenkin hämärästi muistelen, että olisin saanut rokotteen tuhka- ja vihurirokkoa vastaan, paitsi etten voi olla varma, kun se rokotekortti on kateissa..

Rokotteen kuulemma voi uusia, vaikka olisikin sellaisen jo saanut, tai jopa sairastanut sen kattamia tauteja, eli pitänee tutkailla, josko sellaisen voisi saada ilmaiseksi. Maksulliseen versioon ei nyt kuitenkaan ole varaa. (HUOM: Suomessa se kuuluu rokotusohjelmaan, ja sen saa ilmaiseksi - jos siis suunnittelee matkaa Irlantiin, eikä ole kys. rokotetta saanut, niin kannattaa ottaa varmuuden vuoksi!)

Lisäys: Näköjään on varattava aika omalle lekurille, jos Irlannissa haluaa kys. rokotteen. Saa nyt siis jäädä, kun lekurikeikka on ainakin 50 euroa - jos rokotteesta joutuu maksamaan, niin sitten voi olla kalliimpikin. HSE-tiedote aiheesta (lokakuu 2017)

The Doobie Brothers & Steely Dan - konsertti Dublinissa ♥


Laitan tuohon alkuun konserttikuvan, ettei Facebook nappaa ateriakuvaa linkin kuvitukseksi, heh..


Menin lauantaina Bray'hin, missä syötiin perinneruokaa, ennenkuin lähdettiin konserttireissulle Dubliniin (D:n autolla)..

Pysäköinti oli aivan ahterista. Olin vilkaissut netistä, että 3Arenan omalle parkkikselle voisi mennä vain, jos olisi ennakkovarannut parkkipaikan, ja maksanut siitä 13 euroa! Siinä naapurikorttelissa on kuitenkin parkkis, johon iltapysäköinti maksaisi "vain" 12 euroa, eikä saitilla sanottu, että pitäisi ennakkovarata. Suuntasimme siis sinne.

No.. Ensinnäkin, tietyömaan takia, kys. parkkikselle joutui ajamaan pitkää kiertoreittiä, ja sitten ovella ilmoitettiin että sekin oli vain ennakkovarauksen tehneille. Perkele.

Lopulta pysäköitiin laittomasti jalkakäytävälle, konserttipaikan lähelle, ja toivottiin ettei autoa poistettaisi konsertin aikana paikalta.. Vanhan tavisauton etuna myös se, että sen uskalsi jättää kys. alueelle, missä tuoreemmasta autosta lähtisi heti osia 😂


Olin viimeksi ollut konsertissa vuonna 1997.. Toki ilmaisia keikkoja on ollut siellä sun täällä, mutta siinä ne.. Tämä oli nyt sitten kiva jälkisynttärilahja - The Doobie Brothers ja Steely Dan, Dublinin 3Arenalla 😃


Paikka oli aivan täynnä, ja ovat lisänneet Dubliniin toisen keikkapäivän maanantaiksi - käyvät vaan tänään soittamassa keikan Lontoossa, ja sitten takaisin tänne!

(Olin tuolla siis D:n, veljensä J:n, ja J:n keskimmäisen tyttären kanssa.)

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Kun miettii, että The Doobie Brothers on ollut olemassa jo muutamia vuosikymmeniä, niin heillä oli aivan uskomattoman hyväkuntoiset lauluäänet! Luulisi kiertueiden ja muun muusikkoelämän jättävän jälkensä ääneen, mutta ei.. Oli vahvat ja upeat äänet!

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Vaikka keikka oli muuten upea, muutaman kerran ääni meni katkolle, niin että jonkin aikaa vain bändi kuuli itsensä.. Yllä video muistaakseni ekalta kerralta kun se tapahtui - yleisö alkoi spontaanisti laulaa bändille Molly Malonea, mitä Patrick Simmons oli hiukan aiemmin tapaillut, muttei muistanut sanoja kovin pitkälle 😃

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Without Love on yksi ehdottomia autoradiosuosikkejani Kuuntelen yleensä (irlantilaista) Radio Novaa..

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Heidän viimeinen biisinsä (=toinen encore) oli Listen To The Music, ja valitettavasti siitä tuli hiukan antikliimaksi, kun soundi katosi taas kerran, mutta yleisö jatkoi kertosäkeen laulamista Se oli aika upeaa..


Sitten, Steely Dan.. 😃


En olisi ikinä kuvitellut, että kokisin joskus Steely Danin livenä, mutta oli hieno juttu.. Löysin itse asiassa heidän musiikkinsa aika myöhään, vasta kymmenisen vuotta sitten, D:n kautta.. Hänellä oli vanhoja Steely Dan -kasetteja (!!!), joita kuuntelimme maisema-ajeluilla, kunnes joku sisäsiittoinen kusipää nyysi ne D:n autosta..

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Varoitus: Jos on herkät hampaat, ei kannata katsoa tuota yllä olevaa videota.. Se oli Steely Dan -keikan alkupuolelta, ja mukana on vihlovia ääniä, kun heillä ei ollut setin vaihdon jälkeen soundcheck'ia.


Ajoittain tuli Twin Peaks -fiilikset, tuon verhonkin takia..

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Dirty Work

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Jokainen irlantilainen tuntee Reelin' In The Years -biisin.. 😃 Se oli (muistaakseni samannimisen) RTÉ-ohjelman tunnarina monta vuotta..

A post shared by Stella Stenroos (@st_stello) on

Rumpusoolo oli liikaa puhelimelleni.. Kuulosti todella hyvältä paikan päällä, mutta ihan puuroa tuossa videolla.. 😭 Mutta katsokaa yleisön reaktiota!

Pääsisipä maanantaina uudelleen...

Keskiviikosta lauantaihin (sis. virallista ikääntymistä)


Aloitan Suomen värisellä patioräpsyllä - parempi valinta Facebookin linkkikuvaksi, kuin tuo seuraavan kuvan voikkoaamiainen..


Voikkopitoinen keskiviikko..


Snapchat-kuvia..


Nokostelevia kissoja..

 


Keskiviikon hernekeitto, ja torstain herneet..


Cuddles ulkoilee nyt jakkaran kera, ettei tarvitse tuntikausia istua kylmällä maanpinnalla..


Hiukan paremmat näkymätkin on..


Haaaaukotus.. Toisessa kuvassa Fiarshúileach..


Cara seurasi oven läpi..


Voi kun kukkia olisi vielä jonkin aikaa.. Melkein marraskuu jo!


Torstaina tein ruuaksi taas kanadalaisherkkua, eli poutine.. Chipsien ylle juustoa, ja kuuma ruskea kastike (gravy), joka sulattaa juuston..


Selfie Caran kanssa.. Cuddles nettisurffaili sylissäni..


Maissia ja voikkoja.. Voikot olivat synttäriaamiainen..


Oli kaunis synttäri-ilma, joten Cuddles pääsi taas tarhaan - kuvassa oli kynsien teroitus menossa..


Carakin halusi taas valjaskävelylle, ja käveli ekaa kertaa itse patiolle! Aiemmin olen laittanut valjaat, ja sitten kantanut patiolle, josta hän on edennyt haluamaansa suuntaan..

 
 

46-vuotiaan varjo.. 👾


 
 
 





 

Ruisleivän turvottamat ikenet olivat jo paremmassa kunnossa, kun pidin ruisleivättömän päivän, joten synttäri-illan herkuksi saattoi sitten popsia paketillisen jälkiuunilastuja...... 😂 Tein majoneesi-ruohosipulidippiäkin..

Oli tosi kovat synttäribileet - luin Facebookista onnitteluja, ja illemmalla menin pesemään hiukset.. Sitten nukkumaan, kun piti lauantaina nousta melko aikaisin ja mennä Bray'hin, josta sitten sinne konserttiin.. Blogitan aiheesta erikseen 😃