Juttuni Johannekselainen-pitäjälehdessä - Menneisyyden palapeli

Jokunen aika sitten, sain emailia sukuasioihin liittyen - isäni äidin äiti oli kotoisin Johanneksesta, ja emailissa tiedusteltiin, josko haluaisin kirjoittaa aiheesta jotain Johannekselainen-lehteen.

En ollut moisesta pitäjälehdestä aiemmin kuullutkaan, mutta sain malliksi muutamia vanhempia numeroita, ja olivat oikein mielenkiintoisia!

Naputtelin sitten jutun, joka julkaistiin viimeksi ilmestyneessä numerossa - sain luvan julkaista sen myös kuvakaappauksena blogissani. Yllä oleva kuva näkynee klikkaamalla isompana, mutta jos se ei sitä kautta aukea lukemiskelpoiseen kokoon, tästä klikkaamalla voi avata kys. kuvatiedoston erikseen. (Huom: laitteesta riippuen, sekin saattaa näkyä ensin kutistettuna - jos teksti ei ole helposti luettavissa, klikkaa kuvaa, niin se aukeaa täyteen kokoonsa.)

Laitan nyt kuitenkin jutun ihan tekstimuodossa tähän alle, mutta se on hiukan varhaisempi versio, eli tuohon lopulliseen juttuun on hiukan muokattu joitakin kohtia..

Menneisyyden palapeli

Stella Stenroos on kotoisin Helsingistä, ja asuu nykyisin Irlannissa.

Isänpuoleisen isoäidin äiti, Eva Kristina Lenkkeri, oli kotoisin Johanneksesta.

Isänpuoleiset isovanhempani asuivat Imatralla, missä vietin paljon aikaa lapsena. Muistan usein plaranneeni Eva-mummon kanssa vanhoja valokuva-albumeja, missä varhaisimmat kuvat olivat hänen nuoruudestaan, arviolta 20-luvun loppupuoliskolta. Nyt vanhempana olen tajunnut, että kuvia oli oikeastaan yllättävän paljon, siihen nähden, ettei valokuvaus ollut silloin niin jokapäiväinen asia kuin joitakin vuosikymmeniä myöhemmin.

Kuvissa oli enimmäkseen lähisukulaisia, ja hiukan myöhemmissä kuvissa sitten tuttaviakin, sekä satunnaisia palasia sen ajan arkea, asuinrakennuksia, pihoja ja puutarhoja - joitakin lemmikkieläimiäkin.

Aina kuvia plaratessamme, mummo kertoi ketä kuvissa oli, sekä kaikenlaisia kys. ihmisiin liittyviä muistoja ja havaintoja. Kyllä nykyisin harmittaa, ettei silloin lapsena tullut tallennettua asioita tarkemmin muistiin! Albumeissa nimittäin ei ole mitään kuvatekstejä tai muita merkintöjä, eli mummo vei muistot mennessään, kun kuoli 90-luvun alussa. Vain albumit kuvineen ovat jäljellä.

Albumit olivat Jaakko-isälläni, joka kuoli Imatralla vuonna 2008. Kun muutamaa vuotta myöhemmin kävin tyhjentämässä hänen asuntonsa myyntiä varten, toin vanhat albumit mukanani Irlantiin. Otin niistä joitakin kuvia, ja päädyin vuonna 2013 googlettamaan, josko mummon vanhemmista ja muista sukulaisista löytyisi jo tietoja netitse - olin joskus aiemmin kokeillut, mutta vielä silloin ei löytynyt tietoja, muistaakseni jonkun tietosuojaan liittyvän, sadan vuoden aikarajan takia.

Tuolla toisella yrityksellä onnisti, ja löysinkin paljon enemmän tietoja kuin olin osannut edes toivoa! Oli hyvin koukuttavaa seurata omaa sukuhistoriaa taaksepäin - varsinkin kun se oli nyt niin helppoa, kiitos netitse löytyvän, ilmaisen tietokannan. Voin kuvitella miten iso työ on ollut kirjata niitä merkintöjä tietokantaan alkuperäisistä kirkonkirjoista, vaihtelevin kielin, kirjoitusasuin ja käsialoin..

Naputtelin löytyneitä tietoja silloiseen blogiini (joka on sittemmin muuttanut toiseen osoitteeseen), löytääkseni ne myöhemmin itse helpommin. Ei tullut silloin edes mieleen, että sitä kautta saattaisi löytyä kaukaisempia sukulaisiakin, mutta se on ollut ihan mukava yllätys, varsinkin kun oma ns. ydinsukuni on pieni. Olen kahden ainoan lapsen ainoa lapsi, eli ei sisaruksia, serkkuja, tätejä, setiä, tai enoja, ja kaikki isovanhemmatkin ovat jo kuolleet, sekä biologinen isäni.

Aloin netitse löytyneiden tietojen perusteella katsella niitä vanhoja valokuviakin uusin silmin, ja ilokseni pystyin päättelemään joidenkin kuvissa olleiden ihmisten henkilöllisyyden. Päätelmiä on sittemmin vahvistanut kaukaisempi sukulainen, joka on tunnistanut myös itselleen läheisempiä sukulaisia samoista kuvista. Ihana menneisyyden palapeli!

Yksi kiehtovimmista esivanhemmistani on Helena Uski (joka myöhemmin lienee vaihtanut sukunimensä Lenkkeriksi, avioliiton myötä). Hän oli isäni äidin äidin äiti, josta on vanhassa albumissa ainakin kaksi valokuvaa. Olin nähnyt kuvat moneen kertaan aiemmin, mutta ne ovat 

pieniä, joten en ollut huomannut niin monia yksityiskohtia, ennenkuin otin itse niistä kuvia ja tarkastelin niitä huomattavasti suuremmassa koossa tietokoneen ruudulla. Ja siinä vaiheessa huomasin, että isoäitini isoäiti näytti kovin tutulta - jos en meikkaa, ja siristelen auringossa silmiäni, olen aivan saman näköinen! Sama otsa, sama hiusraja, sama kevyt pään kallistus sivulle, samat kulmat ja silmät.. Hänellä oli hiukan isompi nenä ja leuka, ja ehkä (kuvassa) vanhemman iän takia ohuemmat huulet, mutta muuten olemme kyllä selvästi samaa sukua.

Innostuin sitten tutkimaan myös muita kuvia, ja havaitsin, että ainakin nuo kulmat ovat periytyneet meille jokaiselle - keräsin itselleni kuvakoosteen, jossa on viisi sukupolvea samoin kulmin. Vain omasta mummostani en onnistunut tuohon koosteeseen löytämään parasta 

mahdollista siristelykuvaa, mutta tiedän sellaisia olevan olemassa.. Ne kuva-albumit ovat tällä hetkellä muuttolaatikossa, edellisen kotini ullakolla, mutta ehtinen taas joskus tutkia niitä tarkemmin.

Katson isoisoisoäitini kuvaa, missä hän istuu kivellä, pellon laidalla. Pitkä hame, pitkä valkoinen esiliina, jonka helmaan on kauniisti kirjailtu kukkasia.. Valkoinen tai hyvin vaalea pellavapaita, päässä valkoinen huivi, joka saattaa sekin olla pellavaa, tukevan solmun perusteella.. Harteilla joku tummempi, virkatulta vaikuttava, puolipitkä viitta.. Kengät ovat jääneet nurmikon ja hameenhelman taakse piiloon.. Aurinko paistaa, saaden hänet siristämään silmiä.. Muuten hänen ilmeensä ja olemuksensa on hyvin rauhallinen, kädet lepäävät polvilla päällekkäin..

Mietin millaisessa tilanteessa kuva on otettu. Muistelen albumissa olleen muita kuvia, joiden perusteella paikalla oli nuorempia sukulaisia (keskenään sisaruksia ja serkuksia). Kuvia on siis mahdollisesti otettu muistoksi, kun sukua on ollut paikalla hiukan enemmän. Voin vain arvailla, oliko mahdollisesti jonkun pyöreämpi syntymäpäivä, tai oliko sukua kokoontunut tapaamaan toisiaan ihan muuten vain - kuvissa oli ainakin yksi pieni lapsi, joka saattaa myös olla yksi mahdollinen vierailun aihe. Kuvien nuoret aikuiset kuitenkin vaikuttavat olemuksen ja pukeutumisen perusteella kaupunkilaistuneilta, eli ehkä olivat "mummon luona" vierailulla. Pääsisipä kurkistamaan aikamatkailun avulla!

Olemme jokseenkin saman näköisiä esiäidin kanssa, mutta muuten elämämme on ollut hyvin erilaista. Helena Uski (kastemerkinnän perusteella Lena, mutta sittemmin aina Helena) syntyi syksyllä 1839 Rokkalassa, meni keväällä 1858 naimisiin, ja sai vuosina 1860 - 1876 kuusi lasta (kaksi poikaa ja neljä tytärtä), joista toiseksi nuorin, Eva Kristina, oli mummoni äiti. Helena kuoli keväällä 1931, 91-vuotiaana.

Itse synnyin syksyllä 1971 Helsingissä, enkä ole ainakaan toistaiseksi päätynyt edes naimisiin - olen kyllä ollut kolme kertaa kihloissa (kaksi ensimmäistä kertaa saman ihmisen kanssa), mutta olen sitten aina poistunut tilanteesta, eli taidan olla hiukan sitoutumiskammoinen. Myös jälkikasvu on jäänyt melkein-kategoriaan, mutta onneksi kissat on keksitty!

Helena vaikuttaa viettäneen koko ikänsä hyvin pienellä alueella, enkä minäkään ole matkaillut Euroopan rajojen ulkopuolelle, mutta muutin alkuvuodesta 1997 pysyvästi Irlantiin, asuen ensin reilut pari vuotta Galwayssa, sitten 15 vuotta Brayssa, ja nykyisin Drumreessa. Irlanti on minulle koti - Suomi ei ollut, vaikka sukujuureni ovatkin siellä.

Stella Stenroos

Blogi: [osoite jätetty pois tästä, kun olet jo täällä!]