Makumuistoja ja virtuaalimatkailua

Joskus joku maku herättää voimakkaan muiston - esim. Bray'ssa, Molloy's -kahvilan black pudding vie minut hetkessä lapsuuteeni, Tyyne-tädin luokse Imatralle. Siellä ei taatusti ollut black puddingia, mutta joku juuri kys. kahvilan puddingissa laukaisee aina saman makumuiston 😃

Ostin kuluneella viikolla LIDLista tuollaisia mini-salameja, ja heti kun popsin yhden, palasin mielessäni 70-luvun Bulgariaan, ja Orel-hotellin aamiaiselle!

Lähdin saman tien virtuaalireissuun.. Orel-hotelli on edelleen olemassa - tuossa yllä Googlen kuva vuodelta 2015.. (Kuvasta vasemmalle näkyy nykyisin olevan myös monikansallinen KFC-ravintola..)

En koskaan majoittunut tuossa hotellissa, mutta olin 70-luvun lopulla mummoni kanssa pariin otteeseen Bulgariassa, ja majoituimme molemmilla reissuilla samassa huoneessa, läheisessä Zornitsa-hotellissa. Toisella reissulla muistan siivoojien tervehtineen meitä ilahtuneesti, kun muistivat vuoden takaiselta reissulta.

Kävimme usein Orel-hotellissa aamupalalla, ja siellä oli aivan taivaallisen ihanaa salamia - tuo LIDLin mini-salami ei ole yhtä taivaallista, mutta maku oli sen verran samankaltainen, että selittää makumuiston.

Zornitsakin on edelleen olemassa, mutta siitä on nykyisin jäljellä vain nimi. 70-luvulla, suurin osa sen rakennuksista oli yksikerroksisia, ja me majoituimme ainoan kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa, jonka parvekkeelta saattoi hypätä matalan aidan yli suoraan piha-alueelle, missä oli useampia matalia suihkulähteitä / kahluualtaita, mutta en ainakaan muista siellä olleen uima-allasta.

Nykyisin kys. hotelli näkyy olevan joku Club 18-30 -kammotus, minne ikärajat ovat siis 17-35, ja koko Sunny Beach (joka ammoin oli vain Nesebar..) on rakennettu täyteen, ja vaikuttaa inhottavalta biletysturismikeskukselta..

Zornitsan pienessä sisääntuloaulassa (tms.) oli muistaakseni joku jääkaapin tapainen, mistä sai ostaa juomaa - appelsiini-Schweppes oli taivaallisen ihanaa.. Siinä taisi olla joku matkamuistomyymäläkin..

Kadun toisella puolella oli (ja on edelleen, ks. yllä ... Zornitsan edusta on kuvassa oikealla) Mercury-hotelli, missä kävimme myös joskus aamupalalla, ja useammin lounaalla.

Muistan syöneeni ekaa kertaa elämässäni feta-juustoa, mikä oli jossain salaatissa.

Sitten otin vahingossa lasin vuohenmaitoa, kun ne maidot olivat valmiiksi laseissa, ja luulin kaikkia vain lehmänmaidoksi. Sen jälkeen otin joka kerta vuohenmaitoa, ja olen rakastanut sitä aina, kuin myös vuohenjuustoa 😍 (Vuohenmaitojogurtti tosin oli valtava pettymys, kun kokeilin muutama vuosi sitten Bray'ssa.. Oli sen verran kamalaa, että jäi syömättä..)

Mercury'n edustalla näkyy nyt olevan uima-allas, mutta silloin 70-luvulla siinä oli nurmikkoalue, missä sai ratsastaa aasilla.. (Aasi-raukat..) Lähikaduilla oli myös paljon muulien vetämiä vankkureita..

Yllä satelliittikuva tuosta alueesta - alla sama kuva, mihin olen merkannut muutaman paikan;

Tuo ylin punainen rinkula on Orel-hotelli. Oikeanpuoleinen, punaisella merkattu isompi alue, on Zornitsa, johon merkkasin punaisella rastilla sen kaksikerroksisen rakennuksen sijainnin, jossa majoituimme. Huoneiden ovet avautuivat suoraan katetuille ulkokäytäville, jotka olivat kadun puolella - piha-alueen puolella oli parvekkeet. Käytävien lattiat oli laatoitettu punaisella, ja huoneen ovelle saattoi kolkuttaa joku bulgarialaisrouva, joka myi yhdellä levalla pienistä helmistä tehtyjä kaulakoruja.

Heti Zornitsa-alueen vierellä on siis Mercury-hotelli.

Hiukan alempana, pieni punainen rinkula merkkaamassa korkeampaa hotellirakennusta, jonka varjo näkyy kuvassa.. Sen lähellä on pieni punainen piste, jossa "virtuaaliseisoin" ottamassa alla olevat pari kuvakaappausta;

Muistelen tämän kadun olleen silloin hiukan isompi tie - nyt se on näköjään kävelykatu!

Taisimme olla kerran porukalla tuon korkean rakennuksen ravintolassa.

Tässä näkymä samalta paikalta toiseen suuntaan.

Tuossa kuvan keskeltä hiukan vasemmalle, näkyy matala harmaa rakennus. Arpoisin, että suunnilleen sen paikalla oli 70-luvulla paikallinen ruokakauppa, joka oli jokseenkin katsetta avartava minulle, vaikka olin silloin vasta lapsi.

Se oli siis sellainen ruokakauppa, jossa paikalliset kävivät, ja muistan ihmetelleeni kaupan tyhjiä hyllyjä. Se oli ihan normaalin ruokakaupan kokoinen kauppa, missä kävimme useaan otteeseen, mutta melkein kaikki hyllyt olivat aina tyhjinä.

Muistan, että kaupasta sai maailman parasta valkoista leipää (joka ehkä kääräistiin paperiin, mutta oma kassi piti olla mukana, koska muovikasseja ei ollut), suolatonta voita (jota ostimme kerran, em. leipää varten, mutta kun selvisi että se oli tosiaan suolatonta, söimme sen leivän ilman voita, kun se oli parempaa niin), isoissa purkeissa ollutta suolakurkkua (tms. kurkkusäilykettä), IHANAA juoksevaa hunajaa (en ollut ennen maistanut juoksevaa hunajaa!), vissiin jotain voimakkaantuoksuisia palasaippuoita, ja "ruusuviinaa" - se oli siis jotain valkoisessa pullossa olevaa, hyvin makeaa likööriä, ja pullossa oli ruusun kuva.. Googletin, ja likööri saattoi olla Thracian Rose, mikä tosin nykyisin on aivan erilaisessa pullossa.. Sain maistaa sellaista korkillisen, ja se oli hyvää 😂

Kenkäkaupoissa sen sijaan oli valikoimaa vaikka minkä verran, ja kinusin kovasti itselleni violetteja korkokenkiä, kun sellaisia oli minun koossani 😍😍😍 Kengät jäivät kuitenkin sinne kauppaan.. Muistan kuitenkin ne kengät edelleen..

Yllä koko Nesebar / Sunny Beach alue..

Zoomasin hiukan lähemmäksi, ja tuossa yllä näkyy Orel-hotellin sijainti, ja ne muut em. hotellit siis ihan sen lähellä.. Kuvassa alimpana vanha Nesebar..

Löysin muutamia kuvia merirosvolaivaravintolasta, mutta en tiedä onko sitä nykyisin olemassa.. Tuossa yhdessä kuvassa, kaiteet ovat sen verran huonossa kunnossa, että koko paatti on ehkä sittemmin purettu.. (Siellä on kyllä nykyisin joku risteilyversio.)

Tuo oli rannalla, mutta taisi olla sen verran kauempana, että sinne piti mennä jollain bussilla tai vankkureilla, tms.

Muistan yleensä popsineeni noilla matkoilla aika monta eskimo-puikkomaista jäätelöä, joista tykkäsin tosi paljon, vaikka se jäätelö oli jotenkin 'vetistä' (ehkä maitojäätelö, eikä kermajäätelö?).

Merirosvolaivassa sain kuitenkin pallojäätelöannoksen, missä oli kirkkaan keltaista ja voimakkaan violettia jäätelöä. Näytti hyvältä, muttei maistunut ollenkaan niin hyvältä kuin ne puikkojäätelöt.

Jollain rannalla oli myös kameli, mutta en ole varma oliko se tuolla, vai Mallorcalla. (Oli missä oli, niin loukkaantui kun syötin jotain herkkupalaa aasille, enkä huomannut kamelia - kameli sylkäisi sitten jalalleni..)

Olin jokusen kerran mukana jossain lasten jutuissa, eli siellä oli joku ohjaaja, joka järjesti juttuja lapsille (ja lomaa aikuisille, heh..).

Kerran sitten menin kahdestaan sen ohjaajatädin kanssa vanhaan Nesebariin, joka on tuossa omalla saarellaan..

Se on nykyisin maailmanperintökohde, mutta kun katsoin noita kujia Google Street View'ssa, niin teki mieli itkeä verta, kun turismi hyökkäsi niin silmille sielläkin..

Muistan pienet kujat, jotka olivat täynnä elämää, toisten kerrosten pyykkinaruja, jne.. Kävimme jossain valokuvaamon tapaisessa, missä heppu leikkasi kuvia paperigiljotiinilla, ja sitten varmaan söimme jossain ravintolassa, mistä näkyi veneitä.

Kävin mummon kanssa myös bussiretkillä. Kerran olimme jossain Balkanin rinteellä olevassa ravintolassa, mistä jäi mieleen hymyilevä mustalaisviulisti (vanhempi mies). Sitten olimme myös jossain mustalaiskylässä, ja traumatisoiduin paluumatkalla, kun bussikuski oli kännissä, ja katsoin vuoristotiellä ulos ikkunasta, enkä nähnyt tien reunaa, kun ajettiin niin reunalla, ja siinä oli sellainen isompi pudotus.. 😶

Taidan ostaa toisenkin kerran noita mini-salameja!