En edelleenkään ehdi blogittaa kunnolla, kun duuniputki jatkuu.. Tänään on 15. duunipäivä putkeen, ja vielä ainakin neljä päivää, ennenkuin on edes mahdollista saada vapaapäivä, mutta tiedämme vasta perjantaina, saako kukaan ensi viikon alussa vapaata, saati kuka on se onnellinen, joka saa ensimmäisen vapaan..
Vaikka olemme kaikki aivan yliväsyneitä, duunissa on silti tosi hauskaa. Eläinten kanssa on tietty aina kivaa, ja lisäksi tulemme hyvin juttuun keskenämme, eli kiireen hyvänä puolena on se, että olemme kaikki samaan aikaan paikalla.. Hiljaisempina aikoina voi olla vain yksi ihminen duunissa per päivä, tai viikonloppuisin tms. kaksi, ja hekin hiukan eri vuoroissa, eli ei pahemmin ehdi tavata / jutella.
Jouluun tosin sattui yksi kuolemantapauskin - siis löysimme yhden nelijalkaisen asiakkaan aamulla poisnukkuneena.. Se oli surullista, muttei yllättävää, koska kyseessä oli iäkäs ja hauras kissa.. Hiukan helpotti se, että asennosta näimme hänen todellakin vain nukkuneen rauhallisesti pois.. Minä näin hänet viimeisenä hengissä, kun tarkistin tilanteen edellisiltana - nukkui kerällä, rauhallisesti hengittäen.. Hiukan arvelin kyllä, että aamuun mennessä saattaisi nukkua pois, mutta olisi ollut hänelle traumaattista lähteä päivystysklinikalle, missä hänelle ei olisi voitu kuitenkaan tehdä mitään, joten jätimme hänet nukkumaan omaan koppaansa, jonka ympärille olimme kietoneet eristysmateriaalia ja vilttejä, niin että koppa pysyi lämpimänä.. Jossain vaiheessa, hän oli venyttänyt itsensä sellaiseen mukavaan kylkiasentoon, mistä näki hänen tunteneen olonsa lämpimäksi ja turvalliseksi.. Ja siinä asennossa hän sitten nukkui pois..
Yhden diabeetikkokoiran jouduimme haetuttamaan takaisin kotiin, kun hänen kuntonsa heikkeni sellaiseksi, ettei kiireinen kennel ollut hänelle sopiva paikka siinä tilassa.. Hän on vakioasiakas, ja oli sekä minulle että yhdelle duunikaverille aikanaan ensimmäinen koira (tai yleensä elävä olento), jolle piikitimme insuliinia.. Omistajat olivat sittemmin rimpaisseet, että olivat peruneet omat matkasuunnitelmansa, kun koiralla on nyt haimatulehdus, ja loppu on lähellä.. He haluavat olla hänen kanssaan kotona loppuun asti, pitäen potilaan olon mukavana lääkityksellä.. (Näin ulkopuolisena, pakko todeta, että itse olisin käynyt viimeisen kerran klinikalla jo kauan sitten, mutta se on toki aina helpompi sanoa jonkun muun lemmikistä..)
Sain viimein sopivan tilaisuuden keskustella "maskotistamme", eli pikkukoirasta, joka on ollut kanssamme jo muutaman kuukauden, kun iäkäs omistaja on ollut sairaalassa.. (Omistaja kuuluu el påmån lähipiiriin..) Sovittiin, että kun aika koittaa, saan tuoda maskotin kotiin, josko hän tulisi toimeen kissojeni kanssa, ja jos yhteiselo sujuu, saan adoptoida hänet - he todella ilahtuivat, kun kysyin asiaa, kun olivat jo ennakkostressanneet aiheesta.. Kuulemma maksavat sitten kaikki lekurikulut ja rokotuksetkin, ja saan tarvittaessa viedä koiran ilmaiseksi hoitoon ♥ Todella, todella toivon, että tytöt tulisivat toimeen keskenään, koska olen aivan ihastunut kys. koiraan, ja antaisin hänelle mielelläni taas oikean kodin..
Hiukan väsynyt olemus! Tuo on eilisillalta, eli vuoden 2019 viimeinen kuva..
Kotiin tullessa, pitää aina pestä heti duunivaatteet, ja laittaa kuivumaan, ennenkuin voi itse mennä nukkumaan, ja kun on jaetussa vuorossa, tulen kotiin vasta 20 - 20:30 aikoihin, eli ehdin nukkumaan kymmenen tienoilla, ja aamulla taas klo 4:30 ylös ja duuniin..
Nyt olen vuorojen välisellä, pitkällä lounastauolla kotona, mutta kohta palailen taas duuniin..
Ehkä seuraavalla kerralla muistan kertoa eilisestä pissakakkapäivästä, ja varsinkin lounastaukoa edeltäneestä tunnista duunissa.. 😂😂😂
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti näkyy blogissa vasta, kun se on hyväksytty. Tarkoituksena on välttää spam-kommenttien päätyminen blogiin.