Mummon kaalikääryleet, ja muut kysymättä jääneet reseptit..

Törmäsin Facebookissa rapakon takaiseen kaalikäärylereseptiin, jonka kuvasta tuli heti mieleen lapsuuden ruokamuistoja.. Imatran mummo teki maailman parhaat kaalikääryleet, mutta ei silloin tullut mieleen kysyä niiden reseptiä, joten kys. makuelämys jäi ikuisesti muistoihin, kun mummo on kasvanut horsmaa jo n. 25 vuotta..

Olen toisinaan miettinyt, josko ottaisi projektiksi tähdätä siihen makuelämykseen, testaamalla ja muokkaamalla netin monia kaalikäärylereseptejä, mutta tämä nyt on ollut vuosikausia vain ajatusasteella.. =)

Kaalikääryleiden suhteen, on yllättänyt huomata miten samankaltaista ruokaa tuntuu löytyvän ympäri maailmaa! Tuo linkattu resepti tuli vastaan amerikkalaisen nettiveljeni feedissa, ja kun jaoin sen omaan feediini, myös keski- ja itä-eurooppalaiset tutut ovat kommentoineet muistavansa / kaipaavansa vastaavia kääryleitä, ja tiedän, että Irlannissakin on sellaisia kokattu.

Resepteissä on kuitenkin jonkin verran eroa. Esim. mummon kaalikääryleissä ei ollut tomaattia (kuten linkatussa reseptissä). En tosin muista mitä kaikkea niissä oli, mutta olivat suurta herkkuani..

Sama mummo teki myös maailman parasta pullaa - muistan sen leipomisesta vain, että sitä taikinaa vaivattiin käsin aika kauan, ja siihen lisättiin sulatettua voita.. (Kärkyin ohessa taikinapaloja..)

Sitten oli porsaankyljykset, jotka vissiin laitettiin paistinliemessä uuniin - hämärä muistikuva.. Mutta olivat kyllä todella herkullisia..

Mummon sisko, joka oli tavallaan kolmas mummoni, teki ihanaa piimäpiirakkaa, jota en lapsena arvostanut pahemmin, kun olisin silloin halunnut mielummin rahkapiirakkaa (jota piimäpiirakka hitusen muistutti ulkoisesti), ja piimäpiirakka vaikutti jotenkin "pettymykseltä" siihen verrattuna, MUTTA.. Nykyisin fantasioin monesti nimenomaan siitä piimäpiirakasta.. Se oli tehty pullakuoreen, ja oli todella litteä, paitsi reunat tietty hiukan isommat, ja kiiltävän ruskeat, eli oli kai voideltu kananmunalla (tai kahvilla?) ennen uuniin laittamista.. Mutta jos saisin joskus aikakoneen käyttööni, saattaisin hyvinkin käväistä lapsuudessa piimäpiirakalla..

Samassa osoitteessa oli myös ihanaa sekametelisoppaa, tai miksi sitä kiisseliä kutsuttiinkaan.. Omnomnom..

Sitten, Helsingin mummo.. Fantasioin joskus hänen tekemästään läskisoossista, mutta ehkä se ihan paras juttu oli punajuuripihvit.. En oikein muista tarkkaan, miten hän laittoi ne, mutta muistelen, että hän olisi paistanut ihan punajuuriviipaleita, eikä siis jotain punajuurimössöä, mitä resepteissä usein näkyy.. En tosin muista, mitä muuta niille viipaleille tehtiin, tai popsittiinko ne sellaisinaan, vai mahd. kahden viipaleen pihvinä, missä oli jotain välissä..?

Kehottaisin nykylapsia pyytämään kaikkien suosikkiruokiensa reseptit talteen, mutta toisaalta - kokkaako kukaan nykyisin lapsen-/lapsilleen, vai popsivatko kaikki vaan eineksiä ja tilaus-pizzoja?