Lahjoja lapsille

Kuvakaappaus IS:n jutusta (linkki)

Luin IS:n juttua naisesta, joka antaa kolmelle lapselleen 96 joululahjaa per lapsi.. Huh huh!

Muistelen itse saaneeni lapsena "paljon" joululahjoja (ainoa lapsi, ainoa lapsenlapsi, ja joulun aikaan kyläileviltä tutuiltakin sai yleensä jotain, sekä tietty kavereiden kesken annettiin joululahjoja, sitten kun oltiin jo sen ikäisiä että osattiin itse osallistua lahjahankintoihin). Olettaisin kuitenkin, että jos olisi pitänyt kerralla avata n. sata lahjapakettia, homma olisi mennyt viimeistään kasan puolivälin tienoilla kyllästymisen puolelle, ja lopulta kun voisi kuitenkin leikkiä vain yhdellä lelulla kerrallaan..

Totta kai lapsena odotti hurjasti, että pääsee aukomaan niitä paketteja.. =D Itselläni oli mummon kutoma joulusukka, missä pienempiä paketteja, joita sai avata pitkin päivää, ennenkuin sitten lopulta jouluaterian jälkeen avattiin ne isommat paketit. Tuo on yksi juttu, jota todella kaipaan lapsuuden jouluista - se innokas odotus, ja se lapsellinen jännitys, että mitä paketista löytyy =)

Samalla surettaa monien nykylasten puolesta, joiden lapsuudesta tuollaiset kokemukset puuttuvat, syystä tai toisesta =(

Omalla lahjontalistallani ei nykyisin ole kovin monia lapsia, ja oikeastaan vain yksi heistä saa oikein henkilökohtaisesti valitut lahjat, kun näen häntä sen verran useammin, että tiedän mistä tykkää ja mikä voisi kiinnostaa. (Pari pienempää pakettia saikin jo avata alkuviikosta, kun oli lähdössä perheineen muille maille jouluksi - valinnat vaikuttivat onnistuneilta!)

Sitten on srilankalaistuttujen lapset, joista nyt oikeastaan vain kummipoikani ja pikku-R ovat edelleen lapsia - H (jota vuosia sitten autoin läksyjen teossa, kun ei osannut vielä paljoa englantia) on jo nuori nainen, mutta toki ajattelen häntäkin edelleen "lapsena" =) Heille kaikille olen nyt jo muutaman vuoden ajan antanut jouluksi suomalaista suklaata, ja rahaa, jolla saavat (pienimmät äitinsä avustuksella) ostaa itselleen jotain mistä tykkäävät. Minusta tuo on parempi vaihtoehto kuin se, että ostaisin jotain mitä heillä mahd. jo on, tai mikä ei ollenkaan kiinnosta. Ja pikku-R yleensä onkin laittanut omat rahansa visusti talteen, kun hänen juttunsa on ollut nimenomaan kerätä rahaa! =D (Voipi olla, että niiden säästöjen käyttäminen alkaa kiinnostaa viimeistään teininä..)